Peräpohjolan Opistolla juhlittiin 50 vuotista nuorisotyön koulutusta 11.12.2025. Ensimmäiset nuorisosihteeriopiskelijat aloittivat opintonsa opistolla vuonna 1975. Osa juhlaohjelmaa oli LappiNYT 2.0 -hankkeen paneelikeskustelu, joka kokosi yhteen entisiä opiskelijoita ja työntekijöitä eri vuosikymmeniltä muistelemaan, miten nuorisotyö ja opiston rooli ovat kehittyneet 50 vuodessa. 

Uusi nuorisokulttuuri syntyy 

70-luvulla nuorisotyö muuttui merkittävästi. Järjestöjen ja kirkon tekemän nuorisotyön rinnalle nousi kunnallinen nuorisotyö. Kuntiin rakennettiin nykyinen nuorisotilaverkosto. Samaan aikaan syntyi uudenlainen nuorisokulttuuri, joka näkyi sekä kaupunkitilassa että kylillä. Juuri tämän uuden nuorisokulttuurin pariin PPO:lta valmistuneet nuorisosihteerit lähtivät työhönsä. 

Paneelikeskustelussa oli mukana itse oikeutetusti Jakke Salomaa, joka on Peräpohjolan Opiston ensimmäinen nuorisotyön opettaja. PPO:n nuorisotyön koulutus tunnettiin alusta alkaen yhteisöllisyydestä ja luovuudesta. Jaken vetämät teatteriesitykset, tapahtumat ja yhteiset projektit opettivat tuleville nuorisotyöntekijöille tärkeitä vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja. Ne loivat myös vahvoja ystävyyssuhteita ja toisinaan myös rakkaustarinoita. 70-luvun muistoissa nousi esiin erityisesti eräs syksyinen potunnosto opiston perunamaalla ja sen jälkeiset pottutanssiaiset. Tästä syntyi rakkaus eräälle parille, joka on yhä tänäkin päivänä yhdessä. 

Nuorisotyötä kaduilla, leireillä ja tapahtumissa

80-lukua kuvaa puolestaan suomalaisen yhteiskunnan nousukausi ja voimakas vaurastuminen. 80-luvulla nuorisotyötä tehtiin mm. luonnossa ja kesäleireillä. 80-luvun nuorisotyön koulutuksessa entinen PPO:n opettaja Eila Luoma muisteli esimerkiksi, kuinka opiskelijat keräsivät rahaa hyväntekeväisyyteen vetämällä pottaa 24 tuntia Tornion Hallituskadulla. Rahaa kertyi hyväntekeväisyyteen kuulemma hyvä potti.  

Vuonna 1985 vietettiin YK:n kansainvälistä nuorisovuotta. Silloin aloitettiin yhteistyö Tornion ja Haaparannan nuorisotoimien välillä. Kaupunkien yhteisprojektit toivat mukanaan monia tapahtumia. Jopa talo vallattiin Haaparannan puolella ja siellä järjestettiin bileet. Hyviä bändejä oli soittamassa mm. eräs CMX. 

Tornion Hallituskatu mainittiin paneelikeskustelussa useasti, sillä se tuli esille legendaarisena nuorten ajelureittinä ja kokoontumispaikkana. Nuorisotyö tavoitti nuoret kaupungilta. Tämä näkyi myös Reppu-katupäivystyksen käynnistymisenä Torniossa vuonna 1989. 

90-luvulle tultaessa Suomen talouden pohja pettää ja syntyy kova nuorisotyöttömyys, joka oli maailmansotien jälkeen suomalaisessa yhteiskunnassa uutta. Monessa kunnassa nuorisotyön resurssit vähenivät.  

Kansainvälisyys ja yhteisöllisyys

Vuonna 1994 kansanäänestyksessä Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin, joka toi mukanaan yhä enemmän nuorisovaihtoja ja kansainvälistä nuorisotyötä. Tämä näkyi myös Peräpohjolan Opiston arjessa. Erasmus-vaihtoon lähti esimerkiksi viisi PPO:n opiskelijaa ensimmäisten joukossa. Määränpäänä oli Kentin yliopisto Belgiassa, ja siellä opiskelijat viettivät kolme kuukautta. Päättötyönkin opiskelijat tekivät englanniksi vaihdon innoittamana. 

Kansainvälisyys näkyi myös muiden PPO:n entisten opiskelijoiden tarinoissa. Maailma oli avoin Jamaicasta Eurooppaan. Opiskelijat keräsivät rahaa yhdessä, mitä kekseliäimmin tavoin. Esiinnyttiin muotinäytöksissä, Tornion markkinoilla ja pikkujouluissa. Opiskelijat tekivät joulukukkia, lehtiä ja näytelmiä. Eräässä tarinassa Peräpohjolan Opiston opettaja Tuomo Paavola ”TP” uskaltautui lähtemään opiskelijoiden kanssa kiertämään Eurooppaa. Valmistujaispäivä vietettiin Antwerpenissä. TP jakoi opiskelijoille siellä todistukset, mutta vain kopiot niistä. Alkuperäisiä hän ei ollut tohtinut ottaa mukaan.  

Hankkeet osana nuorisotyötä

EU-jäsenyyden myötä nuorisotyöhön tuli yhä enemmän hankerahoitusta, mikä vaikutti myös työn tekemisen tapoihin. Nuorisotyötä kehitettiin entistä vahvemmin hankkeiden kautta ja se tuli pysyväksi osaksi nuorisotyön arkea. Rahoitusta saatiin etsivään nuorisotyöhön, nuorisovaihtoihin ja nuorisotiedotukseen. Hyviä esimerkkejä tästä olivat mm. Tornion Nuorisotiedotuspiste Aaltonen ja Lapin nuorten tieto- ja neuvontapalvelu, Lanuti. Tarjolla oli myös erilaisia tutkimus- ja kehittämishankkeita. Tornion nuorisotoimen päällikkö Auli Pietikäinen tunnetaan esimerkiksi aktiivisena hankehakijana, joka hyödynsi rohkeasti tarjolla olevia rahoitusmahdollisuuksia. 

Kohti seuraavaa viittäkymmentä vuotta

2020-luvun nuoria ei enää tavoita kaupungilta samaan tapaan kuin ennen. Nuorisotilat vetävät nykyään nuoria. Esimerkiksi Inarista kantautui viesti, kuinka noin 80 nuorta viettää perjantai-iltaisin aikaa Stönöllä. Sosiaalinen media ja digivälineet ovat tuoneet uusia haasteita nuorison tavoittamiseen. Koulunuorisotyö ja digitaalinen nuorisotyö ovatkin uusia tapoja olla nuorten arjessa mukana. Ne vievät nuorisotyöntekijät sinne, missä nuoret viettävät aikaa. 

Paneelissa katsottiin myös tulevaisuuteen. Yhteinen näkemys oli, että nuoret tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa läsnä olevia aikuisia ja ammattilaisia, jotka osaavat kohdata ja ohjata nuoria. Peräpohjolan Opistosta on valmistunut tällaisia osaajia jo 50 vuoden ajan ja toiveena on, että perinne jatkuu. 

Nuoren kohtaaminen nousi keskustelussa nuorisotyön tärkeimmäksi ydintehtäväksi. Maailma muuttuu, mutta tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ei katoa. Siksi nuorisotyössä tarvitaan myös jatkossa osaamista ja rohkeutta kulkea muutoksessa nuorten rinnalla. Jäämme odottamaan millaisia tarinoita ja muistoja kerrotaan 100-vuotisjuhlissa. 

Tämä yhteenveto on hyvä päättää Jakke Salomaan sanoihin, “muistakaa kehua itteänne vähän joka välissä”. Ja miksipä ei: Nuorisotyö on tärkeää ja merkityksellistä työtä, sillä siinä, jos missä, rakennetaan tulevaisuutta. 

Lämmin kiitos LappiNYT 2.0 -hankkeen paneelin kapellimestari Tomi Kiilakoski sekä panelistit Jarmo “Jakke” Salomaa, Markku ”Lusku” Lukkariniemi, Nina “Ninnu” Vierelä, Elina Viisanen, ja Katariina Turunen sekä kaikki juhlavieraat hienoista muistoista ja tarinoista.  
 

Petra Pudas, LappiNYT 2.0 -hanke