Kesäkuun alku tuo Peräpohjolan Opistolle vilkasta leiritunnelmaa, kun lasten kesäleirit täyttävät opiston ympäristön lukuvuoden päätyttyä. Kesäleireillä on lapsille järjestettävän toiminnan lisäksi toinen tärkeä merkitys – ne tarjoavat vetoroolissa oleville nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelijoille arvokasta käytännön kokemusta ja mahdollisuuden kohentaa taitojaan ohjaajina.

Tässä blogitekstissä leiriohjaajana toimiva nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelija Jenna sekä vastuuopettaja Asta kertovat leirien ohjelmasta sekä merkityksestä osana nuoriso- ja yhteisöohjaajan opintoja.

Kesäleirillä ulkoilu ja luonto ovat keskeisiä teemoja

Kesäkuun ensimmäisillä viikoilla järjestettävillä kahdella leirillä on kummallakin mukana 21 lasta ikävuosista seitsemän noin kymmeneen. Ohjaavia opiskelijoita on molemmilla leireillä seitsemän, joista osa tekee yhden ja osa kahden viikon pestin. Suunniteltu leiriohjelma on tiiviin yhteistyön tulosta.

”Jokaiselle suunnittelijalle annettiin oma vuoro kertoa ideansa leiriohjelmaa varten. Suunnittelussa hyödynnettiin mahdollisimman paljon kunkin ohjaajan omaa ’materiaalipankkia’ eli opintojen varrella karttuneita leikkejä sekä jokaisen omia vahvuuksia”, nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelija Jenna kertoo.

Molemmilla leireillä on omat ohjelmansa, mutta laajemmat teemat ovat pitkälti samat. Ensimmäisen leirin keskiössä on ulkoilu ja päivittäiset retket eli seikkailut. Ulkoilmaan sopiva luontoteema kulkee Jennan mukaan vahvana läpi koko leirin.

”Retkillä kerätään luonnonmateriaaleja, joista tehdään iso yhteinen lopputyö koko ryhmän kanssa. Askartelutkin perustuvat luonnonmateriaaleihin, ja ulkoleikkien kehyskertomukset keksitään luonnon teemoista. Toiminta on suunniteltu kaikkiaan aktiiviseksi, paljon leikkejä ja pelejä sisältäväksi kokonaisuudeksi.”

Luonnon lisäksi ensimmäisen leirin päiviin mahtuvat myös erilaiset mielikuvitusta kehittävät aiheet. Yhtenä hauskana lisäteemana haastateltavat mainitsevat supersankariteeman, jossa leiriläiset tekivät ja koristelivat omat supersankariviittansa. Retki tehtiin viitat päällä, ja ohjelmaan kuuluivat supersankareihin liittyvät arvausleikit.

Ideoita täytyy olla valmiina takataskussa muuttuviin tilanteisiin

Jennalla on ehtinyt kertyä osaamista ohjaustyöstä jo ennen nuoriso- ja yhteisöohjaajan opintoja samanikäisten lasten harrastuskerhoista sekä tanssiryhmistä. Leirillä ohjaaminen tarjoaa kuitenkin aiempaan verrattuna jälleen erilaista käytännön kokemusta. Kesäleirillä pääsee harjoittelemaan ryhmien kanssa toimimista yhtäjaksoisesti useiden päivien ajan, mikä on oleellinen taito nuoriso- ja yhteisöohjaajan työssä.

”Kaikki on tuntunut jännästi samaan aikaan uudelta ja tutulta. On eri asia keksiä toimintaa samojen lasten kanssa viisi päivää putkeen kuin ohjata kerran viikossa tai satunnaisesti tunnin ajan. Suunnitelmia tarvitaan aina lisää, ja on hyvä pystyä heittämään soveltavia ideoita takataskusta – ja sen jälkeen muistakin taskuista”, Jenna nauraa.

Haastattelun hetkellä ensimmäinen leiri on ehtinyt olla käynnissä vasta kolme päivää, ja ajatus on konkretisoitunut hänelle jo tässä ajassa. Kiintoisana haasteena ohjaustyössä on tullut vastaan työskentely erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa.

”On ollut opettavaista, millaisilla lähestymistavoilla ja ohjaamistyyleillä kannattaa toimia esimerkiksi nepsy-lasten kanssa. Tällaiset tilanteet ovat opettaneet itselleni arvokkaita taitoja tulevaa ammattia varten.”

Lapset vapautuvat ohjaajien suunnittelevissa ulkoaktiviteeteissa

Ulkoilmassa toimiminen tuo mukanaan kasapäin mahdollisuuksia, sillä luontoympäristössä raamit ovat tietysti sisätiloja laajemmat. Esimerkiksi lähellä olevat vesistöt, autotiet ja työmaa-alueet kuitenkin edellyttävät ohjaajilta valppautta suuren ryhmän kanssa toimiessa.

Ulkoilun positiiviset vaikutukset ovat kiistattomat – laaja alue mahdollistaa päiväretkien lisäksi erilaisia joukkuepelejä ja aktiviteetteja, kuten vaikkapa jalkapallon peluun tai lipunryöstön.

”Lapset nauttivat ihan hirveästi, kun pääsevät ulos. Samoin toki myös ohjaajat, koska pihalla on tietysti paljon enemmän tilaa olla ja tehdä. Lapset saavat enemmän vapautta ulkona, ja energia purkautuu eri tavalla kuin sisätiloissa. Myös luovuus ja mielikuvitus lähtevät ihan eri tavalla lentoon”, vastuuopettaja Asta kertoo.

Yhteisöllisyyttä ja uusia ystäviä

Kesäleireillä kasvaa alusta päätöspäivään edetessä tietynlainen yhteisöllisyys, jonka ohjaajat tunnistavat itsessäänkin seitsemän hengen porukassa. Lapsiryhmäkin hitsautuu yhteen hienosti, ja moni lapsi saa uusia kavereita, vaikka ei olisi tuntenut muita etukäteen.

Ohjaajat pyrkivät järjestämään pelejä ja leikkejä niin, etteivät samat kaverukset ole aina yhdessä, jotta lapset tutustuisivat mahdollisimman hyvin myös muihin leirin osallistujiin.

”Myös oma poikani on osallistunut leirille, ja on ollut ilo kuunnella hänen kertoessaan silmät hehkuen, että on saanut uusia kavereita leirillä”, Asta muistelee.

Yhdessä olon kautta opitaan monista tärkeistä aiheista, kuten suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Nämä asiat tulevat esiin leirillä kaikessa yhdessä tekemisessä, kuten peleissä, joissa ei välttämättä ole merkitystä, kuka voittaa.

”Vaikka nämä ovat osa kasvatusta yleisestikin, leireillä ne korostuvat, koska toiminta on verhottu niin sanotusti rennoksi tekemiseksi.”

Jennan vinkit nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnoista kiinnostuneelle

• Kannattaa ehdottomasti hakea opiskelemaan, jos löytyy vähääkään kiinnostusta alaa ja ohjaustyötä kohtaan. Opinnot ovat tuoneet paljon erilaisia näkökulmia jopa ”siviilielämään”.
• Ala sopii kaikille, jotka tykkäävät olla ihmisten kanssa ja nauttivat monipuolisesta tekemisestä.
• Nuorten lisäksi tutkinnolla voi tehdä töitä ihan kaikkien ihmisryhmien kanssa yhteisöohjaamisen kautta. Vaihtoehtoja toimenkuville on todella paljon.
• Opinnot auttavat löytämään itsestäkin paljon uusia puolia ja siten tuntemaan itsensä paremmin.

Peräpohjolan Opiston kesäleirit yhdistävät ohjaajaopiskelijoiden oppimisen sekä lasten hauskan leirielämän kaikkia virkistäväksi kokonaisuudeksi. Oppimisen ja huvin yhdistäminen synnyttää ainutlaatuisia kokemuksia, jotka kantavat kesän yli ja myös siitä eteenpäin.