Millaista työtä nuoriso- ja yhteisöohjaaja voi tehdä ikäihmisten parissa?
Ikäihmisten määrä on Suomessa suhteellisen suuri syntyvien määrään verrattuna, ja nykyisen väestöennusteen mukaan joka toisessa maakunnassa on jo ennen vuotta 2030 enemmän 75 vuotta täyttäneitä kuin alle 25-vuotiaita ihmisiä.
Ohjaajat ovat ikäihmisten parissa tehtävässä työssä tärkeässä roolissa, ja väestön ikääntyessä pätevien ohjaajien tarve on huomattava. Tässä blogitekstissä tutustutaan Peräpohjolan Opistolta valmistuneen Maija Raution kokemuksiin sosiokulttuurisen ohjaajan töistä hoivapalveluyritys Attendolla.
Nuorisotoimen kautta ikäihmisten pariin
Rautio päätyi hakemaan Peräpohjolan Opistolle peruskoulun jälkeen. Koulutukseksi valikoitui nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajakoulutus, jonka nuoriso- ja yhteisöohjaajakoulutus on opistolla tänä päivänä korvannut.
”Koulutuksen jälkeen työskentelin ensin Pellossa nuorisotoimessa, ja opiskelin itseni ohessa hierojaksi, liikuntaneuvojaksi ja personal traineriksi. Ehdin tehdä töitä esimerkiksi jumppien ja muun liikunnan, urheiluvalmennuksen sekä kerhojen ja tapahtumien parissa yhteensä seitsemän vuoden ajan ennen kuin päädyin hakemaan Attendolle sosiokulttuuriseksi ohjaajaksi.
Kuluvan vuoden helmikuussa alkanut työ on Raution mukaan todella monipuolista, eikä kahta samanlaista päivää ole ehtinyt vielä tulla vastaan. Asukkaiden aktivointi on olennainen tekijä päivittäisessä hyvinvoinnissa ja kunnon ylläpitämisessä.
”Tärkein työni Attendolla on toiminta-aktiviteettien suunnittelu, ohjaus ja toteutus. Minulla on käytännössä kolme päätavoitetta asukkaille joka viikolle – vähintään yksi toiminta-aktiviteetti, ulkoilu ja lisäksi omahoitajan hetki. Lisäksi rooliini kuuluu hoitotyössä avustaminen ja yleinen auttaminen aina, kun tarve vaatii.”
Innostumisen ja onnistumisen hetket palkitsevat
Arki asukkaiden parissa on Raution mukaan hyvin tapahtumarikasta, eikä koskaan tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Jo muutaman kuukauden aikana hoivakodissa on tapahtunut paljon sellaista, mitä aiemmissa töissä ei ole tullut vastaan.
”Osa asukkaista lähtee kaikkeen toimintaan mukaan heti, kun taas jotkut viihtyvät enemmän omissa oloissaan ja vaativat enemmän suostuttelua ja ehdotuksia siitä, mikä voisi kiinnostaa. Mihinkään ei tietenkään pakoteta, vaan kaikki toiminta on vapaaehtoista.
Esimerkiksi erästä asukasta ulkoilu ei ollut kiinnostanut aikoihin, ja yhtenä päivänä sattuikin kiinnostamaan. Juoksin äkkiä kellariin pukeutumaan ja huusin työkavereille, että nyt kannattaa lähteä ennen kuin asukas ehtii muuttaa mielensä. Siitä tuli onnistumisen tunne!
Toinen haaste verrattain uudessa työssäni on ollut myös hoitotyön tehtävät hoitajan työparina, sillä sellaisia en ollut aiemmin tehnyt. Vaikka epämukavuusalueellekin on tullut välillä astuttua, jo parissa kuukaudessa on ehtinyt karttua kokemusta ja olen päässyt monista toimenpiteistä nopeasti paremmin perille. Haasteet on tehty ratkottaviksi.”
Uusissa tehtävissä Rautiota auttaa halu oppia jatkuvasti lisää. Vaikka työ on välillä haastavaakin, vaakakupissa painaa kuitenkin aina huomattavasti enemmän se työn antoisa puoli. Palkitsevimmiksi hetkiksi Rautio kuvailee asukkaiden innostumiset ja onnistumiset toiminnassa.
”Rikastuttavimpia hetkiä ovat ehdottomasti ne, kun saamme asukkaat osallistumaan aktiviteetteihin ja näen ne reaktiot, ilon ja naurun, kun toiminta on mieluista. Monet aktiviteetit tuntuvat parhaimmillaan tilannekomedialta, jossa kaikki saavat nauraa. Toisen onnistumisesta tulee myös itselle onnellinen olo. Toki myös positiivinen palaute palkitsee sekä se, että tutustuttuani täällä asuviin ihmisiin he haluavat jutella aiheista maan ja taivaan välillä.”
”Luovuuden kanssa vain taivas on rajana”
Ikäihmisten parissa tehtävä työ on Raution mukaan aivan oma maailmassa, jota muidenkin ohjaajaksi opiskelevien tai jo ohjaajan töitä tekevien kannattaa lähteä kokeilemaan. Attendolla arki on monipuolisuuden lisäksi opettavaista, mutta myös Peräpohjolan Opistolta tarttui matkaan oppeja.
”Olen kehittynyt täällä esimerkiksi keskustelutaidossa ja äänenkäytössä – on hyvä pystyä viestimään asiat huonompikuuloisillekin kuitenkin siten, että omat äänihuulet pysyvät kunnossa.
Koen saaneeni ohjaustyöstä lisää kärsivällisyyttä ja oppinut ehkä murtamaan myös ennakkoluuloja. Välillä toimintaa ideoidessa mielessäni on aluksi herännyt epäilyksiä, voiko tällaista aktiviteettia edes koettaa ikäihmisten kanssa. Rohkean kokeilun jälkeen huomaan lähes aina, että lähtökohtaisesti kaikkea kannattaa testata ja epäilykset ovat vain omassa päässäni. Esimerkiksi ysärimusiikki oli tuolijumpassamme hitti perinteisen iskelmän sijaan.
Opin Peräpohjolan Opistolta muun muassa sen, että taskusta kannattaa aina löytyä varasuunnitelma aktiviteetteihin, jos jokin idea ei toimikaan ja toimintaa täytyy muuttaa lennosta. Luovuuden kanssa vain taivas on rajana, ja kokemuksen kautta olen voinut huomata, että asukkaiden kanssa voi tehdä vaikka ja mitä.”
Yksi mieleenpainuva aktiviteetti oli aistirata, jossa haisteltiin erilaisia mausteita ja tunnusteltiin esineitä pussukoiden läpi. Asukkaiden toiveita otetaan myös huomioon, ja esimerkiksi tuttavien tapaamisia, muissa hoitokodeissa vierailua, shoppailureissuja sekä tapahtuma- ja kahvilakäyntejä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Viimeisimpänä on toivottu entisten nuorten discoa, joka on tällä hetkellä suunnittelun alla.
Tällaisissa puitteissa onnistuminen saavutetaan toki koko henkilöstön panoksella.
”Minulla on ainakin mahtavat työkaverit, eli saan aina tarvittaessa apua ja olen päässyt tosi hyvin taloon sisälle ja hommaan jyvälle. Ei tarvitse yksin miettiä ja ponnistella, jos joku askarruttaa, vaan kysyvä ei tieltä eksy.”
Ikääntyvien ohjaaminen tapetilla Peräpohjolan Opistolla
- Yksi Peräpohjolan Opiston nuoriso- ja yhteisöohjaajan koulutuksen valinnaisista tutkinnon osista on Ikääntyvien sosiokulttuurinen ohjaaminen ja innostaminen kotipalveluyrittäjänä.
- Tutkinnon osan tavoitteena on kehittää kotipalveluyrittäjyyteen tähtäävää liiketoimintaosaamista ja antaa valmiuksia käyttää sosiokulttuurisia menetelmiä ikääntyvien ohjaamisessa.
- Sosiokulttuurisilla menetelmillä tarkoitetaan vuorovaikutteisia ja osallistavia lähestymistapoja, jotka korostavat ikääntyvien osallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja arvostusta heidän omasta elämästään ja kokemuksistaan.
- Sama tutkinnon osa kuuluu myös opistolla käynnistyneeseen uuteen hankkeeseen Läsnäoleva kohtaaminen – Yhteisöasumisesta vetovoimaa yrittäjyyteen (ESR+).
- Hankkeen tarkoituksena on edistää ikäihmisten yrittäjävetoisen kotipalvelun toteuttamista, lisätä tietoisuutta hoivayrittäjyyden arjesta ja käytännöistä sekä kehittää ikäihmisten parissa työskentelevien tai työhön aikovien osaamista.
